Oleksiy Kabanets

Ennen sotaa asuin vaimoni kanssa Irpinin kaupungissa osoitteessa Kiovankatu 22z. Vanhempani, veljeni ja isoäitini asuivat Hostomelin kylässä lähellä lentokenttää, jossa käytiin kovimmat taistelut. Helmikuun 24. päivänä vanhempani tulivat Irpiniin autolla (vuosimallin 2008 GAZ 31105, lähestulkoon keräilykappale, sillä se oli yksi tuotantomallin viimeisimmistä), ja auto oli täynnä heidän tavaroitaan. Niinä aikoina vaimoni ja pieni ryhmä naapureita ja rakennustyöntekijöitä piileskelivät pommituksilta kerrostalomme viereen vastikään rakennetun päiväkodin kellarissa. Tavaroita täynnä oleva auto oli pysäköitynä talon viereen koko sen ajan, kun minä ja perheeni istuimme kymmenen päivää kellarissa. Kävimme ulkona vain kerran apteekissa, kun kaikki sairastuivat, ja kerran kaupassa ostamassa leipää (jonotin ensimmäistä kertaa elämäni aikana leipää neljä tuntia). Maaliskuun 4. päivänä venäläisiä vastaan taisteltiin jo kaikilla Irpinin sisääntuloväylillä ja pommitukset olivat kovimmillaan. Yritin saada vaimoni, äitini ja isoäitini evakuointijunaan, mutta jäimme kranaattituleen Irpinin rautatieasemalla. Emme päässeet junaan, mutta selvisimme kuin ihmeen kaupalla. Maaliskuun 5. päivänä venäläiset murtautuivat Irpiniin, ja siksi päätimme paeta Romanivin siltaa pitkin. Ikävä kyllä autosta loppui polttoaine emmekä olisi päässeet sen kanssa yli, joten päätimme jättää auton ja kävellä sillalle. Kun lähdimme kerrostalomme luota, auto oli vielä ehjä. Matkan varrella Ukrainan armeija otti meidät kyytiin ja vei Romanivkan ylityspaikalle, josta pääsimme kahden tunnin kävelyn jälkeen evakuointibusseihin. Jo illalla kuulin naapureiltamme, että lähtömme jälkeen oli raskaita iskuja, paljon tuhoa ja varsinkin meidän taloomme ja naapuritaloomme osui, jolloin palavia katonpalasia putosi automme päälle ja se syttyi tuleen ja tuhoutui. Auton teksti ”K22z” viittaa osoitteeseemme ”Kiovankatu rakennus 22z”, ja sen tekivät naapurimme, jotta auton voisi paremmin tunnistaa. Liitän mukaan myös kuvia autosta ennen sotaa.