Lux In

Tapahtuman esittely

Viidettä kertaa järjestettävä valotaiteen näyttely Lux In tuo Kaapelitehtaalle jälleen monipuolisen kokoelman valoteoksia galleriamittakaavassa. Näyttely järjestetään yhteistyössä Taideyliopiston valosuunnittelun koulutusohjelman kanssa.

Kuraattori: Mia Kivinen

Teokset:

Pinja Kokkonen: Ultimate ensemble

Teos lähestyy ajatusta vaihtoehtoisista todellisuuksista. Siinä yhdistyy kaksi perinteisesti varsin erilaisissa ympäristöissä nähtävää elementtiä, led-nauha ja kristallikruunu. Teos kutsuu tarkastelemaan esteettisiä tottumuksia vaihtoehtoisesta näkökulmasta.

Teos sai inspiraationsa erään syrjäisen sisäänkäynnin ylle huolimattomasti ripustetusta led-nauhasta. Se kuului siihen. Aivan kuin kristallikruunu kuuluu arvohuoneistoon. Jossain toisaalla ne saattavat kuulua yhteen. Niiden muodostama entiteetti on glitch arkiympäristössä, portaali vaihtoehtoiseen todellisuuteen.

Teoksen nimi Ultimate ensemble viittaa Max Tegmarkin esittämään Ultimate ensemble -teoriaan, jonka mukaan universumi on matemaattinen rakenne ja kaikki matemaattiset rakenteet ovat olemassa fyysisinä todellisuuksina. Meidän havaittu universumimme on vain yksi osa tätä ääretöntä joukkoa, ultimate ensembleä.

Pinja Kokkonen on helsinkiläinen valosuunnittelija ja taiteilija. Hän työskentelee teatterin, tanssin, kuvataiteen ja musiikin parissa käyttäen valoa ja videota työvälineinään. Kokkonen käsittelee työssään pehmeyden ja leikkisyyden teemoja valon kontekstissa. Hänen teoksistaan kuultaa usein hento ja orgaaninen esteettinen laatu. Kokkonen on kiinnostunut optisista ilmiöistä, harhoista, virheistä, visuaalisista glitcheistä, asioista, jotka rikkovat jatkumoita ja lainalaisuuksia.

Iia Walavaara: Kolmantena yönä täysikuun jälkeen

Teoksessa olen inspiroitunut yliluonnollisesta ja salaperäisestä, joka on ollut lapsuudessa luonnollinen osa meidän maailmaamme. Metsät ja järvet, vanhat rakennukset ja rauniot ovat paikkoja, joissa jokin näkymätön kerros on käsinkosketeltavan lähellä meitä. Teos käsittelee tätä häilyvää todellisuutta, jota ei voi aivan tavoittaa.

Teoksessa olento, hahmo, öttiäinen vaeltaa lankametsässä. Öttiäinen on arvaamaton, salamyhkäinen. Emme ole täysin varmoja mitä se tekee, onko se uhkaava vai ystävällinen. Ainakin se vaikuttaa nauttivan leikistä.

Pyrin tavoittamaan teoksella tunteen, joka elää minussa vahvana muistaessani lapsuuteni tarinoita sumuisella pellolla liikkuvasta noidasta tai metsän yllä loistavista punaisista silmistä. Nykyään saman tunteen saan katsomalla esimerkiksi John Bauerin tai Mestaritontun seikkailujen (kuvit. Onni Mansnerus) kuvituksia.

Iia Walavaara on Helsingissä asuva valosuunnittelija ja taiteilija, joka opiskelee valosuunnittelun maisteriohjelmassa Taideyliopistossa. Walavaara työskentelee valon ja visuaalisuuden parissa esittävien taiteiden alalla. Hänen töissään korostuvat utelias katse, vinksahtaneet näkökulmat ja leikkisyys, jonka hän uskoo olevan monen hyvän asian lähtökohta.

Erno Seppälä: Vieras vuosien takaa I / Vieras vuosien takaa II

Mauritiuksendodo eli drontti oli Mauritiuksen saarella elänyt suurikokoinen lentokyvytön lintu. Eurooppalaiset löysivät saaren 1500-luvulla ja alkoivat asuttaa sitä. Kesti vain 170 vuotta, kun dodo oli hävitetty ja kuollut sukupuuttoon ihmisten takia.

Dodo on monelle nimeltään ja näöltään tuttu. Populaarikulttuurissa dodo on noussut vahvasti luontokadon ja sukupuuton symboliksi.

Kaksiosainen teos tarkastelee dodon kautta ihmisen suhdetta luontoon, lajikatoon ja rakennettuihin ympäristöihin. Dodo, tuo sympaattinen mutta surullinen vieras toimii porttina näihin maisemiin. Asettuessaan meidän kaupunkitilaamme, dodo asettuu uuteen, lähes absurdiin kontekstiin, kutsuen pohtimaan uudelleensijoittamisen ja häviävyyden teemoja. Teoksen keraaminen dodofiguuri on matkamuisto Mauritiuksen saarelta.

Erno Seppälä on Helsingissä asuva laajasti esittävien taiteiden kentällä toimiva visuaalinen suunnittelija ja taiteilija. Hän valmistui teatteritaiteen kandidaatiksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun valosuunnittelun koulutusohjelmasta 2023. Hän tutkii työssään ihmisen ja koneen vuorovaikutusta, epätiloja sekä tila- ja aikalähtöisyyttä. Seppälälle tärkeää on luoda visuaalisesti puhuttelevia teoksia, jotka paljastavat paikan ja ajan olemuksen.

Aju Jurvanen: Kauttaviiva/

Kauttaviiva/ on tutkielma vedestä, valosta, peileistä ja äänestä. Teoksessa valon avulla tehty viiva muuttaa kulkuaan. Valo heijastuu sekä taittuu veden ja peilien vaikutuksesta. Kauttaviivaa käytetään typografiassa vaihtoehdon osoittamiseen. Kauttaviiva/ tutkii todellisuuden nyrjähdyksiä valon fysikaalisten ominaisuuksien avulla.

Aju Jurvanen on helsinkiläinen valotaiteilija ja -suunnittelija. Jurvasen taiteellisia kiinnostuksen kohteita on queerius, herkkyys ja identiteetti. Valotaiteilijana Jurvaselle on tärkeää materiaalilähtöinen työskentely. Hän haluaa valotaideteoksillaan tutkia taiteen ja tieteen rajapintoja. Valosuunnittelijana häntä kiinnostaa suunnittelijan työnkuvien laajentaminen ja valo dramaturgisena työkaluna. Jurvaselle tärkeää taiteellisessa työskentelyssä on läsnäolo ja ihmettely.

Teoksia, joita hän on ollut mukana tekemässä on nähty esimerkiksi Baltic Circle- ja URB-festivaaleilla. Tällä hetkellä Jurvanen opiskelee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa valosuunnittelun maisteriohjelmassa.

Elli Kujansuu: Sopeva

Teos on väläys menneisyydestä ja tutkimusmatka muistoihin kokemuksista kasvaa sateenkaarinuorena 2000-luvun alun Etelä-Pohjanmaalla. Identiteetti oli herkkä salaisuus, jota tuli suojella kaikin voimin. Vihan ja ymmärtämättömyyden kommentit osuivat liian lähelle ja pakottivat piiloutumaan. Valolla rakennettu herkkä anatomisen sydämen malli kuvaa seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden luonnollisuutta ja ihmisyyttä. Sydän kuvaa myös luottamusta, joka särkyy, mikäli salaisuus paljastetaan.

Elli Maria Kujansuu on eteläpohjalainen, sittemmin helsinkiläistynyt valosuunnittelija ja skenografi. Hän vaikuttaa erityisesti teatteritaiteissa esityssuunnittelijana. Kujansuulle tärkeää työssään on rakentaa teoksia yhdessä läheisesti kaikkien työryhmän jäsenten kanssa. Hänen valosuunnittelussaan ominaista on vahva värien käyttö, kontrastit sekä aistilähtöinen estetiikka. Kujansuu on intohimoinen järjestöaktiivi ja kiinnostunut erityisesti taidepolitiikasta.

Siri Haapanen: Juurehine

Juurehine (suom. Juurista tehty) tutkii karjalaisuutta, taiteilijan juuria Raja-Karjalassa. Teos yhdistää rajakarjalaista kuvastoa, symboliikkaa ja perinteistä kirjailua, kertoen tarinaa ”unohdetulta maalta”, jolta muistot alkavat hiipua, jolleivat seuraavat sukupolvet ota niitä kantaakseen.

Siri Haapanen on porvoolais-helsinkiläinen valosuunnittelija ja taiteilija. Töissään hän tutkii rooliaan taiteilijana osana yhteisöjä, ympäristöä ja yhteiskuntaa. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävien työskentelytapojen löytäminen on hänen työskentelynsä keskiössä.

Antti Kulmala: Olio

Olio on installaatio, joka tutkii materian, digitalisaation ja aineettoman valon sekä liikkeen välisiä suhteita.

Teos käsittelee sattumanvaraisuutta ja valon symboliikkaa. Se tarkastelee materian muuttumista valoksi ja esittelee entiteetin, joka leijuu pimeydessä kuin itsenäinen olio. Valon ja näkymättömän valon kontrastit avaavat portteja tuntemattomiin maailmoihin, joissa valo toimii tarinoiden välittäjänä.

Olio kutsuu pohtimaan valon mysteeriä – sen sattumanvaraisuutta, läsnäoloa ja kykyä ylittää havaintojemme rajat.

Antti Kulmala aloitti taiteellisen uransa esiintyvänä sirkus- ja tulitaiteilijana, kiertäen maailmaa eri sirkusseurueiden mukana. Alusta lähtien hänelle on ollut tärkeää monitaiteellinen lähestymistapa ja kokonaisvaltainen vaikuttavuus.  Kulmalan installaatioissa toistuvat usein hänen sirkustaustastaan kumpuavat elementit, kuten dynamiikka, rytmi ja kokonaisuuden koreografia. Liike ja ääni tuovat hänen valoteoksiinsa syvyyttä ja ovat keskeinen osa hänen taiteellista ilmaisuaan.

Pinja Juhola: Tulisijalla

Teos kertoo useamman tarinan muinaissuomalaisten uskosta. Teoksen ihmisenomaiset eläinhahmot toimivat viittauksena animistiseen uskonkäsitykseen ja tähdet kodan katossa maailmankaikkeuden rakentumiseen. Tulisija pitää sisällään henkiolentojen ja haltioiden tarinoita.

Pinja Juhola: Provokatör

Jokainen meistä on varmasti joskus kiertäessään gallerioita, näyttelyitä ja museoita miettinyt tai kuullut jonkun sanovan “Minäkin olisin voinut tehdä tuon”. Teos tutkii nykytaiteen rajoja, sen vastaanottamista ja tekemistä. Teos on lopputulos sen tekijän ajatusprosessista, mutta kertooko tarina vain lopun ja jättää matkan välistä? Mitä kaikkea on mahdollista saada irti pienestä mytystä jouluvaloja?

Pinja Juhola on helsinkiläinen valokuvaaja sekä valosuunnittelija. Juhola tavoittelee teoksissaan saavutettavuutta, vahvaa kuvitusta ja tarinankerronnallisuutta, jolla on mahdollisuus viedä katsoja mukanaan toiseen maailmaan. Tarinat ovat lapsesta saakka kiinnostaneet Juholaa, ja siihen pohjautuen hänen kiinnostuksensa ulottuu myös historiaan sekä erilaisiin kulttuureihin. Kulttuureista kiinnostuneena Juhola tavoittelee työskentelyä kansainvälisissä ympäristöissä. Juhola haluaa pitää työskentelyn hauskana, rohkeana ja kekseliäänä.

Ilkka Paloniemi: AC AIR

AC AIR on neonkyltti, joka saa innoituksensa americanasta ja sen perinteisistä motelli- ja tienvarsikylteistä. Neonvalojen iloinen vilkkuminen kätkee sisäänsä tummemman, realistisen viestin, joka pohtii nostalgian ja nykyajan karujen realiteettien välistä jännitettä.

Teos kertoo synkän tarinan: mitä lämpimämmäksi planeetta muuttuu, sitä enemmän tarvitaan viilennystä, mikä paradoksaalisesti tuottaa entistä enemmän lämpöä. Tämä itse aiheutettu noidankehä korostaa ilmastokriisin vakavuutta. Viesti on selkeä ja kiireellinen, kriisin seuraukset ovat yhä ilmeisempiä maailmassamme.

Ilkka Paloniemi on taiteilija, kuraattori ja suunnittelija, joka työskentelee valon, taiteen ja arkkitehtuurin parissa.

Simo Puintila & Kaisu Savola: Hidden Statements 

1800-luvulta lähtien jokaisella aikakaudella on ollut omat vaikutusvaltaiset ‘sankarimuotoilijansa’ ja ‘tähtiarkkitehtinsa’, jotka ovat töidensä ja sanojensa kautta määritelleet rakennetun ympäristön ihanteita. Hidden Statements on osallistava teos, jossa kävijät pääsevät tutustumaan näiden kuuluisien arkkitehtien ja muotoilijoiden lausahduksiin. Valokeilaan asetettuna rivien välistä paljastuu kuitenkin vaikeita kysymyksiä: kuka saa päättää, miten ja mistä lähtökohdista elinympäristöämme suunnitellaan? Kenen ääni jää kuulumatta ja mitkä näkökulmat tutkimatta?

Simo Puintila on taustaltaan teollinen muotoilija. Hän toimii lehtorina Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella sekä toteuttaa suunnittelutehtäviä oman muotoilutoimistonsa kautta.

Kaisu Savola (TT) on muotoiluhistorioitsija ja kuraattori. Hän työskentelee Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella postdoc-tutkijana.

Kaapelitehtaalla on esillä myös teokset:
Michal Czinege (SK) – Garden of Death (MUU Helsinki nykytaidekeskus)
Stéphane Marin (FR) – OLYMPhonIC (Turbiinisali)

Yhteistyössä:

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu

Kategoriat

Lux In

Kartta